Pakkopullaa
Onko niin sanottu pakkoruotsi
pakkopullaa vai onko asiasta keskusteleminen sitä itseään?
Ruotsin kielen yksinkertaisuus ja helppous meille muihin kieliin
verrattuna on päivänselvää. Kuitenkin tuntuu, että ilmiselvälle asialle on
annettu negatiivinen varjostus. ”Meidän on pakko
opiskella pakkoruotsia.”
Lainaten pakollisen ruotsin
puolestapuhujaa Juha Itkosta, ”Miksi itsestään selvästä vahvuudesta väännetään
yhteiskunnallista ongelmaa.”
Nykypäivän lukiolaista haastatellessani kysyin mielipidettä, pitääkö hän
ruotsin tunnille menoa ajanhukkana, vastaus oli selvä ei jonka kera lausahdus, ”Ei matikan tunnille kukaan minua pakota
menemään, en enää eroa miksi joku pakottaisi ruotsinkaan. Ruotsinopiskelu on
itsestäänselvyys, elän kaksikielisessä maassa, niin onhan se hyvä molempia
kieliä osata.”
Suomen kaksikielisyys on ehdoton rikkaus. Maassamme on
merkittävä ruotsinkielinen vähemmistö, joka opiskelee suomea, me opiskellemme
ruotsia. Missä lienee asian epäselvyys?
Jos kyseessä olisi jonkun muun pakollisen aineen vapaaehtoistuminen,
koko keskustelua pidettäisiin absurdina.
Vaikkakin ruotsin näkyvyys on pieni, niin on se silti läsnä,
niin sen kuuluu olla.
Nuoria yllytetään olemaan pitämättä ruotsista, ennen heidän
ensimmäistä oppituntiaankaan. Pelkkä termi luo tämän negatiivisen painon.
Pakkoruotsia ei ollut ennen kuin pakkoruotsista alettiin puhua.
Keskustelua ruotsin vapaaehtoisuudesta olisi helpompi käydä,
jos sitä käytäisiin avoimessa ilmapiirissä. Nyt ilmassa on vain jyrkkiä,
puolesta tai vastaan mielipiteitä.
Toistaen itseäni, miksi vääntää kadehdittavasta
rikkaudestamme, kahdesta kielestä yhdessä maassa. Toinen kielistä outo ja
omamme, toinen ovet avaava Pohjoismaihin ja muualle maailmaan.
Pakkoruotsia vastaan ja kansanaloitteen takana olevien
ihannekuva maastamme näyttää olevan yksikielinen, ja muista kulttuurisista
vaikutteista puhdistettu, enemmistön valtaa pitävä yhteiskunta jossa vähemmistöt
vain viheltävät taustalla.
On kuitenkin virhe luulla, että pakkoruotsissa olisi
kyse vähemmistön oikeuksista kun asia todellisuudessa on päinvastainen.
Pakkoruotsin tuovat mahdollisuudet ovat korvaamattomia.