Pakkopullaa

Pakkopullaa

Onko niin sanottu pakkoruotsi pakkopullaa vai onko asiasta keskusteleminen sitä itseään?  

Ruotsin kielen yksinkertaisuus ja helppous meille muihin kieliin verrattuna on päivänselvää. Kuitenkin tuntuu, että ilmiselvälle asialle on annettu negatiivinen varjostus. ”Meidän on pakko opiskella pakkoruotsia.” 

 Lainaten pakollisen ruotsin puolestapuhujaa Juha Itkosta, ”Miksi itsestään selvästä vahvuudesta väännetään yhteiskunnallista ongelmaa.”

Nykypäivän lukiolaista haastatellessani kysyin mielipidettä, pitääkö hän ruotsin tunnille menoa ajanhukkana, vastaus oli selvä ei jonka kera lausahdus,  ”Ei matikan tunnille kukaan minua pakota menemään, en enää eroa miksi joku pakottaisi ruotsinkaan. Ruotsinopiskelu on itsestäänselvyys, elän kaksikielisessä maassa, niin onhan se hyvä molempia kieliä osata.” 

Suomen kaksikielisyys on ehdoton rikkaus. Maassamme on merkittävä ruotsinkielinen vähemmistö, joka opiskelee suomea, me opiskellemme ruotsia. Missä lienee asian epäselvyys?

Jos kyseessä olisi jonkun muun pakollisen aineen vapaaehtoistuminen, koko keskustelua pidettäisiin absurdina. 

Vaikkakin ruotsin näkyvyys on pieni, niin on se silti läsnä, niin sen kuuluu olla.

Nuoria yllytetään olemaan pitämättä ruotsista, ennen heidän ensimmäistä oppituntiaankaan. Pelkkä termi luo tämän negatiivisen painon. Pakkoruotsia ei ollut ennen kuin pakkoruotsista alettiin puhua. 

Keskustelua ruotsin vapaaehtoisuudesta olisi helpompi käydä, jos sitä käytäisiin avoimessa ilmapiirissä. Nyt ilmassa on vain jyrkkiä, puolesta tai vastaan mielipiteitä.

Toistaen itseäni, miksi vääntää kadehdittavasta rikkaudestamme, kahdesta kielestä yhdessä maassa. Toinen kielistä outo ja omamme, toinen ovet avaava Pohjoismaihin ja muualle maailmaan. 

Pakkoruotsia vastaan ja kansanaloitteen takana olevien ihannekuva maastamme näyttää olevan yksikielinen, ja muista kulttuurisista vaikutteista puhdistettu, enemmistön valtaa pitävä yhteiskunta jossa vähemmistöt vain viheltävät taustalla.

 On kuitenkin virhe luulla, että pakkoruotsissa olisi kyse vähemmistön oikeuksista kun asia todellisuudessa on päinvastainen. Pakkoruotsin tuovat mahdollisuudet ovat korvaamattomia.

”Jos me suomenkieliset todella olemme sitä mieltä, ettei ruotsia tarvitse osata lainkaan, suljemme silmämme osalta isänmaatamme. Samalla käännämme selkämme muille Pohjoismaille, omankin ymmärryksemme mukaan läheisimmälle viiteryhmälle.” – Juha Itkonen